Suomalaisia venäläisten asetehtaiden johdossa

Standertskjöld, Carl Arvid Mauritz

Standertskjöld komennettiin aliluutnanttina palvelukseen Tulan asetehtaalle vuonna 1853. tämän jälkeen hänet määrättiin alikapteenina 1858 Iževskin asetehtaan johtajan apulaiseksi. Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1860 ja everstinä  Standertskjöld siirrettiin 26.3.1864 Tulan asetehtaan johtajan apulaiseksi ja 7.2.1867 takaisin Iževskin asetehtaan johtajan apulaiseksi. Hän sai eron sotapalveluksesta kenraalimajurina 14.9.1872.

 

Standertskjöld, Carl August

Carl August Standertskjöld otettiin oppilaaksi Suomen kadettikouluun Haminaan 1829. Vänrikkinä hänet määrättiin palvelukseen Henkivartioväen 2. tykistöprikaatiin 22.1.1834. Vuosina 1837 - 1845 hän osallistui sotatoimiin Kaukasian vuoristokansoja vastaan. Standertskjöld  määrättiin kapteenina 20.3.1847 Tulan kivääritehtaan johtajan apulaiseksi. Vuonna1855 hänet ylennettiin  kenraalimajuriksi.

Standertskjöld määrättiin 18.12.1857 Iževskin kivääritehtaan johtajaksi ja Tulan kivääritehtaan johtajaksi 3.3.1858. Hän sai 26.3.1864 vuokraoikeudet Tulan asetehtaaseen pysytettynä kenttätykistössä, ja hänet ylennettiin 28.4.1867 kenraaliluutnantiksi. Standertskjöld luovutti 9.8.1870 Tulan asetehtaan vuokraoikeudet, ja hänet nimitettiin 1.9.1871 Venäjän kaikkien kivääri- ja ammustehtaiden ylitarkastajaksi. Standertskjöld korotettiin vapaaherraksi 20.11.1874. Standertskjöld sai eron ase- ja ammustehtaiden ylitarkastajan virasta 12.1.1880, jolloin hänet määrättiin Venäjän armeijan tykistön päähallinnon tykistökomitean aseosaston varajäseneksi.

Standertskjöld, Hugo Robert

Hugo Standertskjöld syntyi suomalaisperäisen aatelisperheeseen  Vanantaan kartanoon. 20 vuotiaana hänestä tuli tykistöupseeri ja melko nopeasti (1866) hänen komennettiin Tulan kivääritehtääseen Venäjälle, jossa hän vastasi tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli jo suvussa, sillä hänen setänsä Carl August Standertskjöld toimi sekä Izhevskin että Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana.

Ludvig Nobelin suosituksesta hän siirtyi 1872 Izhevskin kivääritehtaaseen, jota hän johti venäläis-turkkilaisen sodan aika, jolloin kiväärien kysyntä Venäjällä oli huipussaan. Vuonna 1880 johtajana toiminut Standertskjöld vuokarasi tehtaan itselleen Venäjän valtiolta. Tehtaassa toteutettiin huomattavia tuotannon parannuksia ja investointeja. Hän jopa myi Suomen vakinaiselle armeijalle sen tarvitsemat kiväärit edulliseen hintaan. Sen lisäksi, että hän hankki suuren henkilökohtaisen omaisuuden sai hän tällä kiväärikaupalla myös luotua hyvät suhteet maamme päätöksentekijöihin.

Vuonna 1884 eversti Standertskjöld lopetti toimintansa asetehtailijana ja erosi armeijasta. Kuitenkin hän jatkoi vielä Venäjällä aseiden parissa, sillä osan kertyneestä varallisuudestaan hän oli sijoittanut Tulan ammustehtaaseen. Koska tehdas oli huonosti hoidettu, piti Standertskjöldin ottaa tehdas omavastuiseen hoitoonsa ja siten jäädä Venäjälle vielä pitkaksi aikaa.